Harjoitteluni

Heipsan! Olen Sosionomi opiskelija harjoittelija Erik ja sain tehtäväkseni kertoa harjoittelustani Po1ntin sivuille. Tarina alkaa huhtikuusta, tarkalleen ottaen 19 päivä kyseistä kuuta.  Harjoitteluun saavuin niin jännittyneenä, että sitä oli vaikea erottaa pelosta. Aikaisemmat kokemukset olivat luoneet illuusion, että olen väärällä alalla. Muistan tunteen, kuinka mahassa asti tuntui, kun painoin Nuorisopalveluiden ovikelloa. Olin juuri saanut tietää, että toinen ohjaajani oli koronassa, joten se lisäsi jännitystä entisestään. Harjoittelu alkoi talon tapoihin ja henkilökuntaan tutustumisella. Ensimmäinen päivä meni osaltani melkoisessa sumussa, eikä siitä juurikaan ole muistikuvia jännityksen johdosta. Seuraavana päivänä pääsi heti tutustumaan Koulunuorisotyöntekijä Katrin kanssa yläkouluun ja kävimme esittäytymässä eri luokissa. Heti, kun varsinainen työskentely rupesi alkamaan, alkoi myös jännitys helpottamaan. Loppu viikko meni tutustuen nuorten- ja nuortenaikuisteniltoihin, sekä heidän toiminnan tapoihin.

Toiselle viikolle parani koronasta ohjaajani ja silloin alkoi tapahtua. Yhdessä Maijun kanssa pohdimme mihin kaikkeen minun olisi ammatillisesti fiksuin osallistua mukaan ja pohdintojemme jälkeen alkoi punainen lanka selvästi hahmottua. Kiinnostus oli aluksi kovasti yläkouluun päin ja sainkin olla mukana järjestämässä koulun nuorille erilaisia juttuja. Mukaan tuli useita eri kokonaisuuksia, joista osassa oltiin loppuun asti ja osa ei enää mahtunut kalenteriin.

Maijulle ja Erjalle iso kiitos siitä, miten on saanut harjoittelijan tuntemaan olonsa hyväksi ja oikeasti osaksi työyhteisöä. Kiitos myös monista todella mielekkäistä ja kehittävistä keskusteluista. Minun on koko ajan annettu olla harjoittelija ja vastuuta olen saanut ottaa juuri sen määrän, kun olen ollut valmis. Tämän on tuonut ”nälkä kasvaa syödessä” efektin, jonka ansiosta on uskaltanut valita haastavampia tehtäviä helpompien sijaan. Harjoittelu on antanut huomattavasti enemmän, kuin ottanut ja olen huomannut itsestäni uusia puolia, joiden avulla olen taas valmiimpi sosionomi.

Olen saanut harjoittelusta todella monta hienoa kokemusta ja muistoa, mutta erityisesti jäi mieleen:

• Koulunuorisotyöntekijän ja ukrainalaisten lasten kanssa tehty reissu tutustumaan suomalaiselle meijerille.
• Viikko 20, jossa oli Kari Korhosen luentoja päihteistä ja pääsimme mukaan Youth against drugs-musiikkitapahtumaan.
• luokan ja Katrin kanssa kävimme Hertunrannassa picnicillä ja pelaamassa rantalentopalloa.
• Repokankaan yläkoululaisiin tutustuminen ja heille kahden nuokkari-illan järjestäminen. Minä ja toinen harjoittelija saimme hoitaa koko homman melkein kahdestaan ja se oli arvokasta kokemusta.
• Maijun ja etsivän nuorisotyöntekijä Janitan kanssa tehty reissu tutustumaan Savonlinnan Wautoiluun.
• Maijun ja Wanuvan kanssa tehty wanuvan ryhmäytymisreissu Kuopioon boulderoimaan ja syömään ravintolaan.
• Päivin, Maaritin ja kesätyöntekijöiden kanssa vietetty 2 viikkoa, jossa järjestimme pop-up nuokkareita, sekä Vekaravarkauteen tehty satumaa seikkailu lapsille.
• Erjan ja hänen kesätyöntekijöiden kanssa menimme kahtena eri päivänä seniorikodille järjestämään senioreille tekemistä, sekä koirakaveri toimintaa.
• Erjan kanssa yhdessä tehty varkauden Nuorisotoimen historian esittely kierros.
• Maijun (ja vapaaehtoisten) kanssa yhdessä tekemämme Walkers toiminnat ovat olleet itselleni harjoittelun yksi mielekkäimpiä työtehtäviä, joka on antanut minulle ammattilaistyökalupakkiin huomattavasti uusia työkaluja tulevaisuutta varten.

Upeita kokemuksia on varmasti paljon enemmän, mutta johonkin se on rajattava. Harjoittelun alun pelko on muuttunut itsevarmuudeksi ja oman tulevaisuuteni suunnittelu on hahmottunut selvästi aikaisempaa kirkkaammaksi.  Suosittelen todella vahvasti Nuorisopalveluita harjoittelupaikkana kaikille, jotka suuntaavat alalle. Voisin todella mielelläni työskennellä ”isona poikana” tämän kokonaisuuden alaisuudessa.  Harjoittelun aikana oli myös muita harjoittelijoita ja kiitos myös heille hienoista hetkistä. Kiitos koko työyhteisölle ja erityismainintoina ne joiden kanssa olen suurimman osan ajasta viettänyt, eli ohjaajani Erja ja Maiju, sekä Katri, Päivi, Maarit ja Janita. Teitte yksittäisen harjoittelijan harjoittelusta todella upean kokemuksen, joka varmasti ohjaa tulevaisuuteni suunnitelmia. Harjoittelu on ollut todella naurun täyteinen.  Koska Erja on uskollinen motivaatio ja mietelauseiden ystävä, haluan päättää tekstin tähän:

Elämänpolkua reunustaa
monta kultapuuta.
Naurun käpyjä niistä saa,
ei iloon tarvita muuta.

Liian usein sanomatta jää
pieni ja tärkeä sana tää:
Kiitos.

• Erik

1. Ylävasemmalla: Youth Against Drugs illasta koko poppoon yhteiskuva.
2. Oikea yläkulma: aina motivoituneet koulupäivystäjät.
3.  Sen alapuolella: Järjestimme Maijun kanssa työyhteisöpalaveriin aktiviteettina silhuetin, johon sai kirjoittaa jokaiselle työntekijällä kesäterveiset.(Omani on jääkaapin ovessa 😉
4. Vasen alakulma: Päivin ja Maaritin kesähessujen päättäjäislounaalla. Upea 2 viikkoa!
5. Alakeskellä: Katrin jäähyväiskahvit. Kovasta yrityksestä huolimatta minutkin raahattiin kuvaan.
6.  Oikealla: Erjan kesätyöntekijöiden kanssa päätöslounaan jälkeisellä sulattelukävelyllä hertunrannassa.

Walkers toimintaa parhaillaan.