KYSYMYS
Miksiköhän minusta tuntuu että olen henkisesti taantunut nuoremmaksi kuin mitä olen? Tuntuu kuin olisin tyyliin alle kouluikäinen, vaikka olen jo reilut 25v. Aikuisten asiat eivät kiinnosta juuri lainkaan, haluaisin mieluummin vain halailla pehmolelujani ja värittää yms lapsellista ja sisäinen ääneni jolla ajattelen on tavallaan yksinkertaistunut. Lisäksi koen monet asiat pelottavina ja/tai uhkaavina, esim. kovan puheäänen, kaiken kosketuksen ja suunnitelmien muutokset. Mitään dramaattista ei kuitenkaan elämässäni ole tietääkseni sattunut. En tykkää enää lukea uutisia tai katsoa telkkaria tai leffoja, tms. mitä aikuiset nyt sitten tekevätkään yleensä, vaikka tein niitä jonkin verran muutama vuosi sitten. Tiedättekö mitään taantumisesta tai sen syistä tai siitä tarvitseeko sille tehdä jotain? Ja onko tästä jotain haittaa? Pitäisikö minun yrittää pakottaa itseni tekemään aikuisten juttuja vaikkei kiinnosta pätkääkään? Jos annan periksi lapsellisille mielihaluilleni, pahennanko tilannettani? Vai kannattaako vain tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä milläkin hetkellä? Olen työkyvyttömyyseläkkeellä joten töihin tai opiskeluun tämä ei voi vaikuttaa haitallisesti ja ihmissuhteitakaan ei ole sukulaisia lukuunottamatta joten nekään tuskin kärsivät.
VASTAUS
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Isolla osalla aikuista väestöä on jollakin elämän osa-alueella lapsellista tai teinimäistä toimintaa. Nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdalle ei ole kehityspsykologiassa olemassa vakiintunutta ajallista tai sisällöllistä määritelmää (eli ei ole tiettyä aikaa tai tiettyjä asioita, joiden myötä ihmisestä tulee aikuinen). Aikuisuuden voi kuitenkin ajatella alkavan täysi-ikäistymisen, kotitaustasta itsenäistymisen ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen myötä, eli silloin kun ihminen pystyy huolehtimaan itsestään. Aikuiseksi tullaan siis tekemällä ja saavuttamalla niitä asioita, joita vallitsevassa kulttuurissa tyypillisesti pidetään aikuisikään kuuluvina. Aikuisuus ulottuu nuoruudesta varhaisaikuisuuden kautta keski-ikään, ja päättyy vanhuuteen.
Kehityspsykologisissa ja persoonallisuuspsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen persoonallisuuden piirteissä, identiteetissä ja tunne-elämässä tapahtuu muutoksia läpi elämän sekä kypsymisen että muuttuvien elämäntilanteiden myötä. Vanhenemisen lisäksi muuttuvat elämäntilanteet ja kriisit kuormittavat aikuisiässä ihmisten tunne-elämää ja mielenterveyttä, ja ne voivat saada aikaan myös identiteetin muutoksia. Tyypillisimpiä aikuisiän kehityskriisejä ovat perhesuhteissa, työelämässä ja terveydentilassa tapahtuvat muutokset. Niiden vaikutus heijastuu yleensä ihmisen minäkuvaan, arvoihin, asenteisiin, sosiaalisiin rooleihin ja käyttäytymismalleihin erilaisissa tilanteissa. Mikäli elämässä on jatkuvia myllerryksiä ja arki mene lähinnä päivästä toiseen selvitessä myrskyn keskellä, ovat kasvun olosuhteet vaikeat. Tällöin tarvitaan joku turvallinen ulkopuolinen aikuinen kasvua tukemaan esim. psykoterapia.
Ei ole siis yhtä ainutta tapaa olla aikuinen, vaan jokainen aikuinen on omanlaisensa yksilö ja tekee elämässään asioita omalla tavallaan. Oma identiteetti (se, millainen olet, mitä haluat jne), muokkautuu läpi ihmisen elämän erilaisten ulkoisten ja sisäisten tapahtumien seurauksena. Jos yhteiskunnassa ja “ulkoisessa maailmassa” on paljon kuormittavia tekijöitä, ihminen etsii luonnollisesti turvaa erilaisista asioista. Joillekin turvaa voi luoda kuvailemasi pehmolelut, värittäminen ja lapsuudesta tutut asiat, toiselle turvaa voi luoda jokin muu asia. Voisitko kaivata siis enemmän turvallisuuden kokemuksia kuin aiemmin? Saatko arjessasi tukea tai turvaa joltain muulta ihmiseltä, vai yritätkö selviytyä elämästä itsekseen? Voit myös itse tarkastella asiaa eri näkökulmista ja pohtia, miksi toimintatavat joita kuvailit, tuntuvat sinusta hyvältä. Taustalta voi löytyä jokin sellainen ajatus, jota et heti hoksannut ajatellakkaan.
Jos nämä kuvailemasi toimintatavat eivät vaikuta arkeesi negatiivisesti, ei ole vielä syytä huolestua. Toimi sen mukaan, mikä tuo itsellesi milloinkin hyvän mielen. Jos nämä toimintavat alkavat kuitenkin jossain vaiheessa haitata arkeasi, voit keskustella asiasta esim. psykologin tai jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa.
Voit tulla juttelemaan myös halutessasi Po1ntin chattiin anonyymisti kahden kesken luotettavan aikuisen kanssa.
Syksyisin terveisin
Po1nt / Asta
